Linnea
Olen koko ikäni ollut melkoinen pyryharakka. Pikkulapsena kolusin pihat, pellot ja metsät polvet ruvella. Järjestys, siivoaminen ja viihtyisyys eivät olleet agendallani kovin korkealla. Muistan ihmetelleeni, mitä äiti oikein skitsoaa sotkusta. En häiriintynyt ympäristöni tilasta millään tavalla, vaikka huoneessani olisi vallinnut millainen kaaos tahansa.
Varhaisaikuisuudessa kotoa pois muuttaessa kiinnostus järjestyksen pitoa kohtaan kasvoi. Olin ensimmäistä kertaa yksin uudessa kaupungissa, vieraassa koulussa kaukana perheestäni. Huomasin saavani lohtua ja kontrollin tunnetta fyysisen ympäristöni järjestämisestä.
Järjestämisen terapeuttinen vaikutus alkoi kuitenkin kääntyä minua vastaan avioeron myötä. Kanavoin uuden elämäntilanteen aiheuttamaa epävarmuutta ympäristöni järjestämiseen jo sellaisessa määrin, että se alkoi vaikuttaa negatiivisesti arkeeni. Olin 34-vuotias saadessani diagnoosin pakko-oireisesta häiriöstä, joka ilmenee intensiivisenä järjestyksen ja symmetrian tarpeena.
Olen vakaasti sitä mieltä, että heikkouskin voi olla vahvuus. Pakko-oireeni ovat tehneet minusta paitsi tehokkaasti ja järjestelmällisesti toimeen tarttuvan raivarin, myös empaattisen ja ymmärtävän kuuntelijan. Tiedän omasta kokemuksesta, että meillä kaikilla on omat haasteemme, jotka eivät aina päällepäin näy.
Kouluttauduin ammattijärjestäjäksi keväällä 2022, ja olen siitä saakka auttanut asiakkaitani raivaamaan arkeensa tilaa ilolle, ihanalle joutilaisuudelle ja ylipäätään kaikelle sille, miltä tavaroiden kanssa painiminen vie aikaa ja huomiota.
Ehkä sinunkin kotisi seinien sisältä löytyy haaste, jonka ratkomisessa voin sinua auttaa? Valjastan ilolla ja innolla omat neuroosini juuri sinun hyödyksesi!